Suomalaisten ajotaito huononee – ja se on oikea suunta

Pidän itseäni hyvänä kuljettajana. Olen mielestäni selvästi parempi ja taitavampi autoilija kuin keskivertokuljettaja. Se ei sinällään ole ihme, sillä Liikenneturvan kyselyn mukaan suurin osa suomalaisista ajattelee itsestään samoin.

Yle uutisoi yhä useamman autokoululaisen valitsevan liukkaalla ajamisen harjoitteluun simulaattorin, vaikka eivät pidäkään sitä riittävänä ajotaidon oppimiseen. Vain murto-osa uusista kuljettajista saa opetusta siihen, miten liukkaasta ylämäestä lähdetään liikkeelle tai kuinka huonosti auratulla tiellä kaistaa pitää vaihtaa veto päällä.

Ajotyyli ja liikenneasenteet opitaan jo takapenkillä. Pakollisen ja sisällöltään valvotun ajo-opetuksen vähentyessä myös ajotaito siirtyy yhä enemmän perimätiedoksi. Mitä vähemmän osaamista siirtyy, sitä vähemmän sitä on jaettavaksi.

Ihminen ei tiedä, mitä hän ei tiedä.

Traficomin mukaan vuoden 2020 alussa vain hiukan yli puolella suomalaisista 18-vuotiaista oli henkilöauton ajokortti.

Ajo-oikeus ei luonnollisestikaan määritä kenenkään liikennetaitoja vaan ne vaativat opiskelua ja ymmärrystä ihmisen käyttäytymisestä. Voi olla erittäin osaava liikennealan ammattilainen, vaikka itse ei autoilisi. Kokonaisuus alkaa näkyä kuitenkin myös työelämässä ja koulutuksessa usealla ammattialalla siivouspalveluista poliisikoulutukseen.

Se, mitä emme oikein osaa tai hallitse, tuntuu meistä epämukavalta. Onpa kyseessä syntymäpäiväkakku kummilapselle tai matka syntymäpäiville. On helpompaa ostaa tarvitsemansa kuin opetella uusi taito. Tai edes jokin laite avustamaan suoriutumistamme.

Osallistuin taannoin koulutukseen digipalveluiden saavutettavuudesta. Minulle tuli selväksi näkemys, että yhdistelmäajoneuvonkuljettajien kouluttamiseen tarkoitetun opetusmateriaalin tulee olla saavutettavaa kaikille eli myös näkövammaisena käytettävää, koska ajokorttilaki saattaa muuttua. Esimerkkinä kouluttaja käytti liikennemerkkejä, joissa yksin väri ei ole merkittävä. Tyydyin olemaan onnellinen siitä, että toistaiseksi voin luottaa kuorma-auton kuljettajien erottavan lapseni turvaliivin hangesta, koska kaikki kuorma-autot eivät sitä vielä tee.

Byrokratian merkitys ihmisten valintoihin ja muutoksen suuntaan on merkittävä. Ymmärrän hyvin, miksi kuorma-autolla verkkokauppatilausta jakava kuljettaja jättää auton jalkakäytävälle ja peruuttaa pimeän nurkan taakse. Vahingon mahdollisuus on paljon vähemmän todennäköistä kuin pysäköintivirhemaksu ja ohikulkijan valituksesta selviää nopeammin kuin pysäköintivirhemaksun kirjoittamisen odottamisesta ja niiden oikaisusta. Etenkin jos kaupungin pysäköinninvalvonta on auki vain perjantaina aamupäivisin.

Ihmiset, jotka työskentelevät tätä laivaa ohjaamassa, eivät todellisuudessa edes itse tiedä sitä. Tämä laiva ei seilaa tuurilla vaan sen suunta on selvä ja vakaa.

Olemme menossa kohti planeettakestävää ja autonomista liikennejärjestelmää. Se tuo meille helppoutta, mukavuutta, turvallisuutta ja vähemmän stressitekijöitä. Hyvinvointimme paranee ja aikaa jää siihen, minkä todella koemme miellyttäväksi.

Täysin autonomiseen liikenteeseen on vielä aikaa. Itsenäisesti liikkuva jakeludrooni on kuitenkin jo robottiruohonleikkurin siistimän nurkan takana myös meillä Suomessa.

Niina Kansikas

Kirjoittaja on työskennellyt liikenneturvallisuusalalla 14 vuotta pohtien, mitä ei vielä tiedä. Hän kiristää kypäränsä remmiä ja kumartuu dynaamisempaan asentoon ollakseen ensimmäisten mukana alan muutosvauhdissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.