Näin eräässä verkkokaupassa hauskan printti t-paidan, jossa oli teksti ”Tottakai puhun itsekseni. Tarvitsen silloin tällöin asiantuntijan neuvoa.” Etätyön lisäännyttyä itsekseen puhuminen lienee tullut monelle tutuksi ja joskus sen aikana on saattanut jäädä myös mikki auki. Tällöin muutkin ovat verkkopalavereissa päässeet nauttimaan ns. hiljaisesta tiedostasi. Itselleni paidan teksti kolahti, koska olin juuri perehtynyt asiantuntijuuteen ja tutkinut opinnäytetyössäni logistiikka-alan asiantuntijuuden jakamista työelämän ja oppilaitosten välillä. Vakavasti harkitsen paidan tilaamista, koska vanha ”Jos et pysty olemaan positiivinen, ole ainakin hiljaa” printtipaitani on jo melko kulahtanut.
Asiantuntijuus ja sen jakaminen
Kukaan meistä ei ole osaamaton, vaan jokainen on vähintään oman alueensa asiantuntija. Yksilön ei tarvitse hallita kaikkea. Asiantuntijuuden jakaminen on sekä antamista että saamista. Tiimin tai verkoston jäsenten tulisi jakaa asiantuntijuutensa tuottaakseen luovia ratkaisuja työssään. Monia hyviä iskulauseita t-paitaan, kahvimukiin tai huoneentauluksi.
Uusi asiantuntijuus vaatii kollektiivista asiantuntijuutta. Nykyiset organisaatiokäytännöt vaativat asiantuntijoilta yhä enemmän kykyä toimia tiimissä, tehdä yhteistyötä, neuvotella, muodostaa verkostoja ja hankkia sosiaalista pääomaa. Asiantuntijaorganisaatioiden ja -kulttuurien sisällä esiintyy kuitenkin monenlaisia esteitä, joista esimerkiksi yksilöllisen työskentelyn perinne voi tehdä asiantuntijoiden yhteisen työskentelyn ja siten asiantuntijuuden jakamisen vaikeaksi. Esimerkiksi monet opettajat ovat tottuneet toimimaan itsenäisinä asiantuntijoina, jotka eivät kysele tai neuvottele työyhteisön muiden jäsenien kanssa oman työnsä suorittamisesta. Poikkeukset toki vahvistavat säännön.
”Logistiikan alan tulevaisuuden osaamistarpeita ja asiantuntijuuden jakamista tutkittiin viime keväänä NEWLOG-hankkeen toimesta alan opetushenkilöstöltä ja yrityksiltä”
Yksi tutkimuksista oli kartoitus osana NEWLOG-hanketta, jossa selviteltiin kokemuksia asiantuntijuuden jakamisesta ja valmiutta sekä näkemyksiä sen kehittämiseen. Asiantuntijuuden jakamisesta oli hyviä kokemuksia, mutta kehitettävääkin löytyi. Halukkuutta ja valmiutta yhteiseen kehittämiseen ja yhteistyön lisäämiseen oli, mutta resursseja kehitysehdotusten aktivoimiseksi ja jalkauttamiseksi kaivattiin.
Kyselyyn vastannut opetushenkilökunta kertoi tuntevansa työelämän nykyisiä ja tulevaisuuden osaamistarpeita ja kehitti asiantuntijuuttaan aktiivisesti työelämän edustajien kanssa osana opetustyötään. Työelämän toivottiin olevan enemmän aktiivisia osapuolia oppilaitosten suuntaan ja jakavan asiantuntijuuttaan, kuten tietoa opetuksen tueksi sekä järjestävän koulutuksia opettajille. Osaamisen päivittämistä tehtiin muun muassa vierailukäynteinä alan yrityksiin, jotka olivat vähentyneet kyselyn aikana vallinneen koronapandemian takia. Aktiivisuus logistiikan alan verkostoissa oli vähäistä, mutta alan ajankohtaisia asioita seurattiin ja osaamisen kehittämiseen käytettiin osittain Logistiikan Maailma -tietopankkia sekä osallistuttiin LOGY ry:n ja LIMOWA–logistiikkaverkoston tilaisuuksiin.
Työelämälle suunnatun kyselyn mukaan logistiikka-alan koulutustarjontaa tunnettiin jonkin verran, mutta koulutusten sisältöjä ja toteutustapoja vähän. Tulos noudattaa samaa linjaa kuin Suomen Yrittäjien syksyllä 2018 tekemässä yrittäjägallupissa, jonka mukaan yli 70 % ei juurikaan tuntenut ammatillisen koulutuksen uudistusta eikä yhteistyötä ammatillisen oppilaitoksen kanssa ollut tehty. Aktiivisemmalle vuorovaikutukselle, yhteistyölle sekä yritys- ja oppilaitosvierailujen lisäämiselle on siis tarvetta. Työelämän edustajilla olisi myös halukkuutta lähteä asiantuntijavaihtoon alan oppilaitokseen tai tekemään opetustyötä alan opettajien ja opiskelijoiden kanssa, mikäli sille olisi mahdollisuus. Asiantuntijuutta haluttiin jakaa aktiivisemmin tulevaisuudessa.
Kehitysehdotuksia, asiantuntijuuden jakamiseen työelämän ja oppilaitosten välillä, saatiin molemmilta osapuolilta runsaasti. Nämä liittyivät yhteistyön malleihin, verkosto- ja koulutusyhteistyöhön, yhteiseen tietopankkiin sekä viestinnän ja vuorovaikutuksen lisäämiseen.
Opettajien työelämäjaksoista ja asiantuntijavaihdoista ei kummallakaan osapuolella ollut juuri kokemuksia, mutta ne nähtiin parhaimpina asiantuntijuuden jakamista lisäävinä keinoina. Resursseja (aika, henkilöstö, rahoitus) keinojen toteuttamiseen peräänkuulutettiin.
Opetushenkilökunnan työelämäjaksot
Entinen opettajakollegani oli muutamia vuosia sitten kuukauden työelämäjaksolla. Hän opetti tulevaisuuden linja-autonkuljettajia ja halusi saada kokemuksen ”oikeista töistä”, jotta voisi paremmin opastaa tulevaisuuden ammattilaisia työelämän arkeen ja vaateisiin. Työelämäjakson jälkeen päällimmäiset kommentit olivat ”eihän siinä ajamisessa mitään, mutta aikaiset herätykset, tiukoissa aikatauluissa pysyminen pissataukoineen, haastavien asiakkaiden kohtaaminen ja se hiton maksupäätelaitteen kanssa kamppailu”. Hän innostui työstä kuitenkin niin paljon, että jatkoi myöhemmin keikkatöissä ja ylläpiti ammattitaitoaan istumalla koulunpenkin sijasta bussinpenkillä.
”Ammattitaitoa ei voida opettaa, jos käytännön kokemusta ei ole edes opettajilla”
On siis todennäköistä, että työelämäjaksoilta kertyy oletettua enemmän tietoa ja kokemusta opetustyön tueksi ja samalla voi ”vahingossa” kehittää tai auttaa yrityksen toimintaa, myös opiskelijoiden kanssa. Opetushenkilöstöltä kehitysehdotuksia ja näkökulmia työelämäjaksoihin tuli runsaasti. Joidenkin ehdotusten mukaan, työelämäjaksot pitäisi olla ammattiopettajille pakollisia ja säännöllisin väliajoin. Toiset kannattivat pitkiä ja toiset lyhyitä, muutaman päivän pituisia jaksoja. Opetushenkilöstö voisi olla työelämäjaksoilla yksin tai opiskelijoiden kanssa. ”Ammattitaitoa ei voida opettaa, jos käytännön kokemusta ei ole edes opettajilla” – kommentoi yksi vastaajista. Kokeiluja ja malleja opetushenkilökunnan työelämäjaksoista on jo olemassa, joista parhaita käytäntöjä voidaan hyödyntää. ”Politiikka kuntoon. Verkostot kuntoon. Prosessi kuntoon. Ohjelmat käyntiin. Halukkaita varmasti riittäisi” -todettiin ytimekkäästi yhdessä vastauksessa.
”Opettajien työelämäyhteyksien parantamiseen, ammattitaidon ylläpitämiseen ja työssäjaksamiseen on tarpeellista lisätä resursseja”
Opetushallituksen ennakointiryhmän osaamiskartta 2035 selvityksessä on todettu, että opettajien työelämäyhteyksien parantamiseen, ammattitaidon ylläpitämiseen ja työssäjaksamiseen on tarpeellista lisätä resursseja. Opettajille on ehdotettu systemaattista, työelämässä tapahtuviin muutoksiin liittyvää täydennyskoulutusta esimerkiksi työelämäjaksoilla. Työelämäjaksojen lisäämiseksi pitäisi resurssit varmistaa niin oppilaitoksissa kuin yrityksissä. Toimenpiteiden toteuttamisen vastuutahoina olisivat koulutuksen järjestäjät, kunnat, työnmarkkinajärjestöt, opetus- ja kulttuuriministeriö ja Opetushallitus. Suomen Yrittäjät on myös ottanut kantaa opettajien työelämäjaksojen lisäämisen tärkeyteen ”Yrittäjäystävällistä ammatillista koulutusta” –julkaisussaan.
Opetushallinnon tilastopalvelun mukaan ammatillisen koulutuksen opettajista vain noin viidesosa oli osallistunut työelämäjaksoille vuonna 2018 ja täydennyskoulutuksen muotona asiantuntijavaihtoon osallistuminen oli erittäin vähäistä. Vuodesta 2015 nousua oli vain 3%.
Asiantuntijavaihto
Opetushallituksen tilastojen mukaan ”Asiantuntijavaihtoon osallistuminen tarkoittaa osallistumista vähintään viikon pituiseen joko kotimaiseen tai kansainväliseen oman alan asiantuntijavaihtoon”. Asiantuntijavaihdon määritelmää ja sisältöä, työelämän ja ammatillisen oppilaitoksen välillä, pitäisi varmasti täsmentää.
Kyselytutkimuksen perusteella malleja asiantuntijavaihtoon voisi olla ”opettajat työpaikkaohjaajiksi ja työpaikkaohjaajat opettajiksi”-vaihtomallin tai ”yrityksen edustaja -oppilaitoksen edustaja”-työparimallin kehittäminen. Molempia osapuolia hyödyttävänä yhteistyön mallina esitettiin myös kummitoimintaa, jossa työnelämän sekä oppilaitoksen välillä olisi asiantuntijavaihtoa ja sen myötä tehtäisiin yhteiskunnallisesti isoa muutosta koulujen sekä työpaikkojen oppimisen välille. Asiantuntijavaihdossa on paljon samaa kuin organisaation sisäisessä työnkierrossa. Nähdään ja opitaan asioita toisen näkökulmasta, jota empatiaksikin kutsutaan. Juju on uuden oppimisessa ja hiljaisen tiedon siirtämisessä. Joku on joskus sanonut, että opettajat ovat haastavimpia oppilaita. Roolin vaihto ei ole aina helppoa, mutta eri tilanteissa suotavaa. Varsinkin jos tavoitteena on kehittää tai kehittyä.
Tartutaan Mikkiin
Albert Einstein toteaa kirjoituksessaan Mihin minä uskon, ”Muistutan itseäni sata kertaa joka päivä siitä, että ulkoinen ja sisäinen elämäni perustuu toisten ihmisten ponnisteluille, elävien ja kuolleitten, ja että minun tulee kehittää itseäni, jotta voisin antaa toisille samalla mitalla millä itse olen saanut ja edelleen saan.”
”Kannattaa olla Einstein asiantuntijuuden jakamisessa”
Ei tarvitse, mutta kannattaa olla Einstein asiantuntijuuden jakamisessa ja itsensä kehittämisessä. Kyselytutkimuksessa tuli esille seuraava ilmiö: ”Minä tiedän ja jaan asiantuntijuuttani, mutta muut eivät”- ”Itselläni on hyvä muutosvalmius, mutta muut pelkäävät”. Kun asiantuntijatyötä on tarkasteltu tunteiden näkökulmasta, pelko on tunnistettu yhdeksi merkittävimmäksi oppimisen esteeksi, joka voi heikentää organisaation kehittymistä. Rohkeutta ja rohkaisua tarvitaan, omaa asiantuntijuutta ja hiljaistakin tietoa pitää uskaltaa jakaa. Kukaan ei ole se osaamaton.
Pitäisikö otsikosta poiketen siis ennemminkin kysyä:
ONKS SUN MIKKI AUKI?
Tarkemmat tutkimustulokset aiheesta löydät opinnäytetyöstäni ”Logistiikka-alan asiantuntijuuden jakaminen työelämän ja oppilaitosten välillä -kartoitus osana NEWLOG-hanketta”, jossa esitellään myös logistiikan alan toisen asteen ammatillista koulutusta sekä alan tulevaisuuden osaamistarpeita.
Tuija Rikkonen
Kirjoittaja on NEWLOG-hankkeessa toimiva asiantuntijajäsen, Varian logistiikan opettaja, työelämäkoordinaattori ja Turun AMK:n Master´s Schoolista, yliopettaja Eija Koiviston kannustavalla myötävaikutuksella Projektijohtamisen Insinööri (YAMK) -tutkintoon valmistunut, elinikäinen oppija.
