Tämän viikon perjantaina 19.3 vietetään jälleen Konginkankaan onnettomuuden vuosipäivää. Itse onnettomuus sattui vuonna 2004 ja on edelleenkin Suomen tieliikennehistorian vakavin onnettomuus. Onnettomuudessa törmäsivät yhteen paperirullia kuljettanut täysperävaunuyhdistelmä sekä charter-ajossa ollut linja-auto. Onnettomuus sattui Konginkankaan taajaman kohdalla Keski-Suomessa.
Konginkankaan onnettomuuden ja logistiikan alan simulaatioiden välillä on yhteinen nimittäjä, joka löytyy onnettomuuden virallisesta tutkintaselosteesta. Onnettomuuden tutkintaselosteen loppupuolella annetaan yhteensä 17 erilaista turvallisuussuositusta, joista viimeisiin kuuluu näin:
“17. Tutkintalautakunta suosittaa, että kauppa- ja teollisuusministeriö käynnistäisi esimerkiksi Teknologian Kehittämiskeskuksen (Tekes) teknologiaohjelmiin
liitettäväksi hankkeen, jolla Suomeen saataisiin kuorma-autosimulaattoreita ja
monipuolisia ohjelmistoja, joiden avulla kuljettajille voidaan opettaa sekä perus että
jatkokoulutuksessa esimerkiksi erilaisten ajoneuvoyhdistelmien hallintaa
vaikeissa kelioloissa.”
Onnettomuudesta on nyt kulunut lähes 20 vuotta ja paljon on tapahtunut kehitystä etenkin
logistiikan ajokoulutussimulaatioiden saralla. Konginkankaan onnettomuutta voidaan siis hyvällä syyllä nimittää jonkinlaiseksi lopulliseksi lähtölaukaukseksi logistiikan alan simulaatioiden osalta. Toki erilaisia simulaatioita logistiikan alalla oli tehty aikaisemminkin, esimerkiksi varastotoimintojen optimointien yhteydessä, mutta kyseisen onnettomuuden jälkeen simulaatioiden opetuksellista hyötyä aloitettiin kartoittamaan toden teolla myös logistiikan saralla.
2010-luvun alkuun mennessä Suomessa oli jo täysverisiä HF (High Fidelity) tason
rekkasimulaattoreita puolen kymmentä. Itsekin sain vetää yhtä tällaista hanketta projektipäällikön ominaisuudessa Tampereella Tredussa vuonna 2011. Oma käsitykseni on, että valtaosa näistä laitteista on vielä toimintakuntoisia ja niitä käytetään opetuksessa hyödyksi.
Nykypäivän logistiikan opetussimulaatiot perustuvat pääasiassa hieman kevyempään laitteistoon kuin täyteen rekan hytistä tehtyyn simulaattoriin. Lähestytään enemmänkin LF (Low Fidelity) tason simulaattoreita, joilla saatava pedagoginen hyöty on sekin merkittävä.
Vertailu HF ja LF tason simulaatoiden kesken ja niistä saatava opetuksellinen hyöty on yksi
merkittävimpiä tutkimuksen kohteita omassa väitöskirjatutkimuksessani. Elämme aikaa jolloin kustannustehokkuus korostuu entisestään. Voidaanko siis eri tason simulaatioilla saavuttaa samanlainen lopputulos? Tai voiko jopa kevyempi simulaatio olla parempi vaihtoehto joissain tapauksissa? Tutkimuksissa on usein tullut ilmi, että liian monimutkainen simulaatioharjoitus ei aina välttämättä olekaan lopputuloksen kannalta paras. Toisaalta taas simulaatioissa viihtymistä edesauttaa mahdollisimman autenttinen ja tasokas simulaatio.
Logistiikan ja simulaatioiden suhde tulee varmasti olemaan merkittävä myös tulevaisuudessa. VR/AR/MR-tekniikka tulee yhtenä osana tuomaan paljon uusia tapoja hyödyntää simulaatiota logistiikassa. Myös paljon viime aikoina mielenkiintoa herättänyt Digital Twin-ajattelu soveltuu hyvin logistiikan alalle, esimerkiksi varastotoiminnan tehokkuutta kehittämään.
Digitaalisten oppimisympäristöjen jatkuva kehittäminen on etenkin logistiikassa äärimmäisen tärkeää. Itse olen taustakoulutukseltani logistiikan insinööri ja työkokemukseni kautta taas tutuksi on tullut oppilaitosmaailma. Näenkin tässä selvän yhteyden logistiikan, digitaalisten opetusympäristöjen sekä myös työelämäympäristöjen välillä. Opiskelijan jalostaminen oman alansa ammattilaiseksi erilaisten digioppimisympäristöjen avulla on mahdollistettava ja se varmasti takaa kaikkien osapuolten kannalta katsottuna parhaan lopputuloksen.
Anssi Salmi
Väitöskirjatutkija, ammatillisen koulutuksen lehtori ja simuvelho. Simulaatiot ovat intohimoni ja siinä ohessa myös opetuksen kehittäminen. Uusi teknologia, itsensä kehittäminen ja sähköautoilu harrastuksina.